Kesää ja lämmintä
….onkin jo kaivattu – ja yo-juhlia, jotka lopultakin voitiin järjestää perheen nuorimmaiselle.
Viime keväänä tytär sai yo-todistuksen (hyvän sellaisen), vain postitse. Stipendi piti hakea kansliasta. Sen jälkeen pidettiin pari erillistä kahvihetkeä kummien ja naapureiden kanssa. Lähimmän suvun kanssa juhliminen siirtyi ja siirtyi. Tänä kesänä haluttiin sitten pitää vähän isommat kekkerit ja nekin mahdollisimman väljästi ja osittain pihalla oleillen. Ajankohdaksi valittiin tytön synttäripäivä. Onneksi ei sattunut sadepäivä, niin pihalla voitiin olla väljästi. Pergolassa ja pihalle väliaikaisesti pystytetyssä pöydässä kävikin iloinen puheen sorina, kun puheliaat sukulaiset (savo-karjalaiset) pääsivät pitkästä aikaa saman pöydän ääreen.
Varjoa!
Itse en tykkää olla suorassa auringonpaisteessa, vaikka kesästä tykkäänkin. Katettu pergola on rakennettu (mieheni kanssa) ”syreenimajan” suojiin, niin että siellä saa istua ihan varjossa.
Syysasterit
avaavat jo ensimmäisiä nuppujaan. Ei nyt sentään syksyssä vielä mennä. Ihan väärä nimi kukalla. 🙂
Ikkunalta piti toistaiseksi raivata kaikki kukat pois. Manu-kissaa kun ne alkoivat liikaa kiinnostamaan ja monet niistä olivatkin myrkyllisiä. Kun nyt kissa vähän kasvaa ja viisastuu, niin voin varmaan uusia kasvejakin sisälle laitella.
Sukkia ja lapasia alkaa olla jo sen verran valmiina, että teki mieli aloittaa välillä jotain suurempitöistä neuletta. Niinpä ajattelin neuloa miehelle isänpäivälahjaksi kalastajaneuleen, jonka malli on samantyylinen kuin Myrskyluodon Jannella; korkea kaulus ja (puiset?) napit olkapäälle.