Joulu, joulu on meillä(kin)
Lopulta alkoi odotettu joululomanen. Useampi aamu ilman herätyskelloa. Aamukahvi ja samalla päivän lehden rauhassa lukeminen kissa kainalossa tai jaloissa.
Päivä on nyt joulukuussa niin lyhyt, ettei ns. valoisan aikaan ehdi oikein ollakaan. Kuusen valot ja kynttilät saavat palaa melkein koko valveillaoloajan. Miten jaksavat ihmiset pohjoisen kaamoksessa, kun tässä keskisessä Suomessakin on päivä näin pimeä.
Nyt lomalla olen saanut pitkästä aikaa luettua kirjoja. Neuloessa olen kuunnellut äänikirjaa tai katsonut elokuvia. Tällaisen yleellisen laiskottelun jälkeen voi muutama päivä mennä töissä ihmetellessä ja työrytmiin mukautuessa. Mutta jos en nyt töitä miettisi vaan ihan joutilaisuutta, kiireettömyyttä ja perheen kanssa olemista. Perheen nuorison mutkattomuus ja suorasanaisuus on piristävää. Molemmat tytöt ovat fiksuja ja hauskoja. Trivial Pursuit -peli on koko perheen suosikki ja sitä on nyt saatu taas pelattua. Ihan yksi tai kaksin sen pelaaminen kun ei onnistu, niin se otetaan esille yleensä joulun pyhinä, kun paikalla on mahdollisimman monta pelaajaa.
Valoa!
Joulukuusi ja muutama joulukoriste on kaiveltu esiin ullakolta. Kynttilöitä poltetaan , niin led kuin aitojakin.
VillAA
Joululahjoiksi lähtee taas sukkia ja lapasia, vaikka niitä ei ole niin toivottukaan. En vain ole voinut olla neulomatta.