Uusi vuosikymmen, jee
En ole ikinä osannut elää ns. ajassa, vaan mieli on aina jossain tulevassa. Niin nytkin, ennen joulua, alan jo miettiä uutta vuotta ja tulevaa uutta vuosikymmentä. Minulle uusi vuosi juhlineen on aina ollut vuoden suurimpia juhlia. Silloin huomaan konkreettisesti, että taas on yksi vuosi lisää tullut elettyä. Ja mikä parasta, voin alkaa suunnittelemaan (ja haaveilemaan) mitä kaikkea ihmeellistä voisi tuleva vuosi tuoda tullessaan. Ehkä uudenvuoden juhlintaan antaa lisää potkua se asia, että talven synkin aika, kaamos, on jo takana. Tammikuussa alkaa huomata valoisan päivän pidentyneen ja aurinkokin jo (yleensä) näyttäytyy enemmän. Nyt vielä sattuu vuosikymmenkin vaihtumaan, mikä tuntuu tavallistakin mielenkiintoisemmalta. Mitähän sitä sitten vanhana kertoo seuraaville sukupolville 2020-luvusta. Toivottavasti ainakin muistaa ne mukavimmat asiat. Tai no, toivottavasti edes muistaa.
Talven käsitöitä
Pieni puhdetyö, kirjailtu pellavaliina, vie ajatukset talveen ja tonttuiluun…
Paperiaskartelua
Vanha, kellastunut kirja sai uuden elämän joulukuusen koristeena.
Piirtäminen ja maalaaminen ovat olleet monta vuotta tauolla. Ei vain ole aikaa niihin tuntunut riittävän…
Nyt hankin uudet lyijykynät. Piirrustelulle löytyi vähän aikaakin, (käpykranssien tekemisen lomassa). Tässä oli (elävänä)mallina käpy, Nurmeksen mökiltä tietenkin.
Pitäisi vain yrittää lopettaa ”sitku” ajattelu. Eli ”sitten eläkkeellä minä vaan maalaan, teen käsitöitä ym”. Yritän löytää pieniä, omia hetkiä joka päivästä, tai ainakin useamman kerran viikosta. Ja tehdä silloin vain niitä asioita, joista pidän ja joista saan energiaa.