Konmarointia ja muuta kivaa
Nyt näyttää siltä, että voidaan pitää viime kesältä siirtyneet lakkiaiset heinäkuussa. Ihan pienesti vain, pienellä porukalla ja useammalla kattauksella.
Itse meinaan leipoa kakut ja suolaiset (voileipäkakun?), mutta ennen juhlia pitää kuitenkin yrittää vähän siivoilla ja vähentää kaikkea näkyvää tavaraa (roinaa!). Kuisti on ollut sellainen paikka, johon on ollut liiankin helppo vaan jättää sellaisia tavaroita, jotka eivät oikein kuulu mihinkään. Sinne on kerätty perheen ”kierrätyspiste” ja siitä viedään muovit, pahvit ym säkeissä kierrätyspisteeseen sitä mukaa, miten säkit täyttyvät. Ja varsinkin pahveja ja paperia kertyy ihmeen paljon.
Kuistin ikkunalle kuuluvat myös pelargonit, kukat joita en moneen vuoteen halunnut nähdäkään, mutta vanhan talon ikkunoille ne tuntuvat kuuluvan. Kuistin eteläseinämältä kuoli pois vanha kiinanlaikkuköynnös. Se toi varjoa ja viileyttä kuistille. Nyt on kasvamassa tuoksuköynnöskuusama, mutta ennekuin siitä saadaan varjoa, laitoin verhoja, jos ne vähän viilentäisivät paahteella. Tietenkin sain verhoja kaveriksi asentamaan pikkukaverin, Manun.
Kaupunkilaisten oma olohuone
Valkeisenlammella on kauniita istutuksia. Ruusupuiston lisäksi rannan iirikset ym ja nämä yhdet suosikkini, laukat, ovat näyttäviä ruusujen kanssa.
Mökkeilyä
Kahvi maistuu ulkoilmassa NIIN paljon paremmalta. Mökin kuistilta on vielä hyvät näkymät Pieliselle. Sillkiuikkuperhe ui ihan rannan tuntumassa ja joutsenpari rakensi pesää. Tontin laidalle lokki oli tehnyt maahan pesän ja emo istui hievahtamatta hautomassa, vaikka ihan lähellä liikutiin. Tuli uituakin muutama metri, mutta ilman saunan lämpöä olisi jäänyt veteen menemättä.
Rodot kukassa takapihan varjossa.
Pala olkkaria.
”Taiteen tavoite ei ole edustaa asioita, vaan paljastaa niiden sisäinen merkitys”.
– Aristoteles
