Ei vielä syksykään
”Jatkuvasti on kesä,
mutta se ei enää elä,
se on seisahtunut kuihtumatta
eikä syksy ole vielä valmis tulemaan.”
– Tove Jansson
Kuumat ja kosteat päivät – ja varsinkin yöt jatkuvat. Eipä ole mikään kiire syksyn ja talven tulla.
Talveen on taas varauduttu marjoja ja sieniä pakastamalla. Mustikoitakin oli tänä kesänä (pitkästä aikaa) reilusti metsässä. Porokylästä, Pielisen rannoilta niitä taas kerättiin. Omenoita saadaan ihan lähiruokana, vaikka olohuoneen ikkunasta poimittua. Ensi viikolla saadaan koivuhalkoja halkoliiteriin. Jos ei niin paljon sähköllä tarvitsisi talvella lämmittää, kun takkaakin melkein päivitäin poltetaan.
Pidennetty viikonloppu Helsingissä toi kotiin tuliaisina grafiikkaa ja vesiväritöitä ja muutaman vanhan kotimaisen lasiesineen. Riihimäen lasimuseossa käynnin jälkeen Riihimäen kirpparilla piti piipahtaa. Ja jotain tarttui sieltä mukaankin.
Kissa vaan kasvaa
Pikkuisesta Manusta on kasvanut jo aikamoinen jässikkä. Mieli on vielä pennun, kaikkea pitää kokeilla, maistaa ja haistaa, vaikka kroppa on jo melkein aikuisen ragdollin.
Pimeneviin iltoihin
Kuppi kaakaota tai teetä, kirja tai käsityö. Niillä mennään loppukesän pimenevät ja viilenevät illat. Tällä hetkellä kirjana yhdysvaltalaisen Elizabeth Gilbertin ”Tämä kokonainen maailmani”.