Ikävästä Tukholmaan
Monena ”männä kesänä” on reissattu Saarenmaalla ja Tukholmassa. Valitettavasti tänä kesänä ei päästä kumpaankaan, vaan kesä menee töissä, ilman lomia.
Tukholmassa on ollut mukava käydä haistelemassa maailman menoa; siellä näkee mihin muoti on menossa ja on helppo löytää hyvää syötävää ja kahvipaikkoja. Södermalmin hotellista on ollut helppo lähteä museoita ja kauppoja tutkailemaan.
Tukholman tunnelmaa on sentään saatu kotoa käsin seurata iloisesta TV-ohjelmasta Allsång på Skansen. Siinä on saanut kuulla ns.riikinruotsia, vaikkakin juontaja puhuu liikaa skoonelaisittain. Melkein joka kesä ohjelman vieraana on ollut Tomas Ledin. Niinpä tänä(kin) kesänä toivon, että Thomas esiintyisi vasta ohjelman viimeisessä jaksossa. Esittäisi vasta kesän lopulla parhaan biisinsä, eikä pilaisi alkukesän odottavaa fiilistä laulamalla Sommaren är kort, kun vasta juhannusruusut ovat kukassa, eikä uimavedetkään ole vielä lämmenneet uintikuntoon, eli reilusti yli 20 asteisiksi.
En heti kesäkuussa halua sitä lievää ahdistusta ja ajatusta siitä, että Suomen kesä on niin pirun lyhyt. Kun sitä vielä niin monena pitkänä ja pimeänä talven päivänä mielessään pitää ja sen ajatuksen turvin sohjossa rämpii.
Onneksi sentään viikonloppuna ehtii mökille ja sukua tapaamaan ja ehkä heinäkuussa vähän uimaankin, jos säät sallii ja järvivedet lämpenee.
Puiston kauneutta
Työmatkoilla kierrän Valkeisenlampea sen molemmilta puolilta. Samalla saan ihastella kauniita istutuksia ja haistella ruusupuiston ruusujen tuoksua. Aamun hiljaisuudessa lammen ja sitä ympäröivän puiston kauneus antaa puhtia työpäivään. Töistä tullessa taas keskustan äänet ja työasiat jäävät nopeasti taakse, kun lammen pinta alkaa häämöttää.
Ihan pihalla
Tänä kesänä jatketaan pihan kiviprojektien parissa. Portaiden liuskekivet aseteltiin uudestaan ja laitettiin betonilla paremmin paikoilleen. Valitettavasti takapihan nurmikko on vielä siemenvaiheessa. Syksyllä sähköyhtiö kaivoi takapihan auki maakaapelointien takia. Nyt vaan odotellaan, että nurmikko alkaa kasvaa. Vielä ei takapihan sulkapallokenttä ole pelikunnossa.
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.
Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.
-Tove Jansson
Tämä rouva viettää kesäkuussa synttäreitään. Onnea hänelle, yhdelle nuoruuden ajan idolilleni.