Lukeminen
kannattaa aina
Varsinaisia lupauksia ei tullut tällekään vuodelle tehtyä. Yritän liikkua enemmän ja lukea ainakin 50 kirjaa tänä vuotena.
Viime vuodelle asetin haamurajaksi 50 kirjaa ja se tuli ylitettyä, kun joulun pyhinä lopettelin 88. kirjaani. Kännykän Readin List -sovellus toimii hyvänä laskurina ja siitä on hyvä seurata millaisia kirjoja on tullut luettua ja siitä voi muistaa hyvän kirjailijan, jolta voi etsiä muita teoksia.
Lukeminen on ollut aina tärkeä harrastus. Joinakin vuosina ei ole ollut tarpeeksi aikaa moneen kirjaan keskittyä, mutta viime vuosina vapaa-aikaa on ollut enemmän.
Opin lukemaan nelivuotiaana. Kun isosiskoni meni kouluun ja teki läksyjään, seurasin sitä sivusta ja opin samalla, ihan huomaamattani lukemaan. Välillä olikin eka- ja tokaluokalla pitkästyttävää opetella lukemaan tavuittain, kun olin jo oppinut suoraan lukemaan. Eskarina odotin pitkän päivän, että sisko tulee koulusta ja voi sen jälkeen alkaa leikkimään koulusta. Se olikin suosikkileikkini silloin. Koulun kirjaston kaikki (tyttöjen?) kirjat tuli luettua ja käytiin usein pienessä kunnan kirjastossa.
Lukion jälkeen hain (Joensuun Yo) lukemaan suomen kieltä. Valitettavasti en ihan päässyt sisään ja seuraavana vuotena keksin muuta opiskeltavaa. En olisi äidinkielen opettajaksi ikinä halunnutkaan, vaikka kieli ja kielioppi onkin aina kiinnostanut. Olen töissä saanut sitten oikolukua tehdä ja oikeinkirjoitusta korjata kirjojen ja lehtien parissa kirjapainossa. Niin että ei ole mikään tieto turhaa ja vaikka lukeminen onkin keskittynyt proosaan, on lukeminen ainakin sanavarastoa ja kirjoittamista parantanut.
Meillä on lapsille luettu iltasatuja ja vielä silloinkin, kun he ovat osanneet itse lukea (mm.Pottereita). Ja niin on tytöistäkin kasvanut kovia lukijoita, niin koulukirjojen kuin kevyempienkin kirjojen suhteen. Kotona alkaa olla kirjahyllyt (useammassa huoneessa) jo aika täydet, mutta onneksi on olemassa hyvät kirjastot, niin ei tarvitse kaikkea lukemaansa ostaa. Parina viime vuotena olen kuunnellut äänikirjojakin, vaikka ihan kaikki ei mielestäni sovi pelkästään kuunneltavaksi. Mutta sellaiset vähän tylsemmät, vaikka elämäkerrat, tekevät työmatkakävelystä vähemmän pitkäveteisiä.
Aamupalat
Viikonlopun hitaita aamuja sitä odottaa jo alkuviikosta. Kun on aikaa lukea päivän Hesari kaikessa rauhassa ja tumman kahvin kanssa, niin ei voi aamulta parempaa odottaa. Kun olen aina perheen ensimmäinen herääjä, voi hiljaisesta hetkestä nauttia ennen päivän puuhia.
jo vihertää
Vihreää väriä etsin uusiin lankoihin, vaatteisiin ja siustuksiin. Valitettavasti pihalla ei vielä ole vihreää muualla kuin havuissa ja rodoissa.
Manu tässä työhuoneessa kuvattuna. Monena etäpäivänä saan Manusta työseuraa.
SISUSTUSTA…
Vanhoja maljakoita on kertynyt nurkkiin vuosien saatossa. Keittiön kaappeihin niitä ei mahdu, mutta mieheni nikkaroi maljakkohyllyn ikkunan yläpuolelle. Tässä osa maljakoiden ”kokoelmasta”.