Se kaikista kaunein
Maailman kaunein sana. Tai Suomen…Näin toukokuun alussa tuntuu,
että se sana on äiti. Äitienpäivää on pystytty jotenkin juhlimaan, vaikkakaan isoäitejä ei ole päästy näkemään. Äitienpäivälahjojen saaminen
tuntuu aika absurdilta. Lapsi itse on se lahja… Tärkeintä on olla äiti, eikä silloin yhtenä päivänä vuodessa tarvitse siitä tehdä numeroa. Kyllä se arjen äitinä oleminen on vaan kaikkein parasta, varsinkin kun on saanut ne maailman ihanimmat ja fiksuimmat lapset omaa elämää muuttamaan. Ja kyllä ne lapset kasvattaa yhtä lailla myös vanhempia. En edes halua ajatella miten tyhmä sitä olisi tässäkin
iässä ilman noita lapsiaan.
Seurasin eilisen, suomalaisuuden päivän, keskustelua Twitterissä. Siellä pohdittiin monenlaisia asioita, jota vain suomalaiset harrastavat (jonottamista, puhumattomuutta…). Pari vuotta sitten oli valittu suomalaisimmaksi lauseeksi
”Ei minua varten tarvii keittää.” Se on jotain NIIN tuttua. Ei haluta olla vaivaksi tai tehdä mitään numeroo. Ja miten monessa maassa sitä pitää vieraalle
heti kahvia keittämään.
Kaunistettuja kaappeja
Kuopion keskustassa rumia posti- ja sähkökaappeja ovat jotkut opiskelijat maalanneen nätimmiksi. Tämä kaappi löytyy Käsityökadulta. Ja ihme ja kumma, kukaan ei ole näin nättejä mennyt töhrimään.
Kukkapenkin ensimmäiset
Talon eteläseinustalta löytyi kevään ensimmäiset kukkijat. Viime vuonna melkein samoilla päivämäärillä oli tämäkin vuokko jo noussut. Sen puolesta varmaan kesä on tulossa tänäkin vuonna.
Isoin kuva on otettu Valkeisenlammelta toukokuisena aamuna. Lammella on asustanut yksinäinen, nuori joutsen, joka ei ole vielä itselleen puolisoa löytänyt. Ehkä sen kannattaisi lähteä kauemmas sitä etsimään. Vähän toivottomalta tapaukselta vaikuttaa…
Pienempi kuva: takapihan pergola on pesty ja odottaa lämpimiä säitä ja kesäkukkia.
Lukemisenkin suhteen olen enemmän hedonisti kuin kunnianhimoinen. Niinpä tämä kirja on ihan löytö. Ei mikään virallinen elämäntaito-opas, joita vähän vieroksun. Yksiin kansiin on tiivistetty ”elämänohjeita” venäläistä kirjaklassikoista. En niin millään jaksaisi kahlata paksua pinoa Tolstoin, Tsehovin, Ahmatovan….tuotannoista. Mutta tämä kirja herätti kiinnostuksen vanhoihin venäläisiin kirjailijoihin. Jonkun vielä voisin kesälukemiseksi valita. Rikos ja rangaistus, ehkä. Sota ja rauha?
