Elon merkkejä
”Jatkuvasti on kesä,
mutta se ei enää elä,
se on seisahtunut kuihtumatta
eikä syksy ole vielä valmis tulemaan.”
– Tove Jansson
Yksi omenapuista notkuu omenoista, muissa on vain muutama.
Olohuoneen ikkunasta voisi melekein omenoita poimia. Toisessa kuvassa keittiön tasolla sateelta suojaan kerättyä, omenat paistokseen ja gladiolus maljakkoon laitettavaksi.
Helteinen kesä katkaisi reippaasti alkaneen Studio Tempon juoksukoulun. Sitä pitää nyt jatkaa/aloittaa alusta. Kävin myös Tempossa ensimmäisellä salsa-tunneilla. Se tanssi oli niin hauskaa, että pitää jatkaa uusien askelkuvioiden parissa. Eli, elonkorjuuta ja uusia harrastuksia. Niillä mennään tämä elokuu.
Kukkia!
Pihan ruukkukukat vielä jaksavat kukkia, vaikka tätäkin on joku käynyt nakertamassa.
Pimeneviin iltoihin
Kuppi kaakaota tai teetä, kirja tai käsityö. Niillä mennään loppukesän pimenevät ja viilenevät illat. Tällä hetkellä kirjana italialaisen Rosella Postorinon ”Suden pöydässä”. Siinä hyvässä suhteessa historiaa ja henkilökemiaa. Kirjan päähenkilö on ammatiltaan Hitlerin ruoanmaistaja, siitä kirjan nimi.
Elokuun remontteja; eteiseen ja keittiöön uusi lattia
Eteisen vanhan koivuparketin alta paljastui 60-luvun lopulla laitettu muovimatto. Aika retro, mutta ei ihan meidän mieluinen väri ja materiaali. Vanha vaatekaappikin sai nurkasta lähteä. Nyt vain odotellaan uutta kaappia saapuvaksi.
Autotallissa jo muutaman vuoden odottaneet tammiparketit pääsivät nyt (lopulta) lattiaan saakka. Miehen kanssa kahdestaan parketti asennettiin, vaikka tapahtumia vierestä seurasi Manu. Manu tykkäsi heti uudesta, mattalakatusta parketista.
