Pääsiäistä odotellessa
Vuoden neljäs kuukausi on saanut nimensä siitä, että keväthankien aikaan oli tapana kaataa kaski- eli huhtapuut kuivumaan. Kesällä ne olivat sitten valmiita poltettaviksi.
Huhtikuu ei ole mielestäni julmin, vaan ihan yksi parhaista kuukausista. Parasta aikaa vuodesta on mielestäni touko- ja kesäkuu – ja huhtikuu tulee heti siinä perässä. Nyt jo muutamana aurinkoisena päivänä lumikinokset ovat madaltuneet ”ihan silmissä” ja siitä, jos mistä tulee niin hyvä mieli, että kevään tulo etenee.
Keltakukkaisen pääsiäisistutuksen tein Pion & poimulehden työpajassa. Valitettavasti maaliskuun lopussa oli joksikin aikaa viimeinen työpaja, kiitos koronan. Mutta jospa syksyllä olisi toinen tilanne ja työpajaillat voisivat jatkua.
Kevään helmiä
Nämä valkoiset helmililjat saavat ensin ilahduttaa sisällä. Kesällä kuivaan sipulit ja laitan syksyllä kukkapenkkiin. Pihalla, vielä lumen alla odottavat siniset ja vaaleanpunaiset helmililjat maan sulamista. Paljon muitakin sipulikasveja tuli taas syksyllä laitettua maahan; lumikelloja, krookuksia ja erilaisia tulppaaneja ja narsisseja. Tulppaaneista ja narsisseista löytyi molemmista valkokukkaisia versiota.
Esikasvatusta
Suomen (valitattavasti niin lyhyen) kesäajan takia monia pihan kukkijoiden taimia joutuu esikasvattamaan sisällä, että ehtii näkemään kukat loistossaan. Gladioluksia olen monena kesänä ehtinyt saamaan valmiiksi. Ensi kesäksi tulee valkoisia.
Pääsiäisen kananen on saanut jo vatsansa täyteen pääsiäismunia. Tänä vuonna pitää unohtaa kaappiin odottamaan toinen kana, jossa ei ole kantta. Tästä kanasta ei Manu pääse suklaamunia nappaamaan. Kissalla kun on tapana varastella kaikenlaista pientä ja rapisevaa.
Ruokapöydän narsisseille löytyi metallinen vuoka Pioni& poimulehdestä.
Tässä taas yksi vanhempi Jamiroquai.